Seuraavaksi alkoi ylä-aste. Luokka jaettiin kahtia, ja lähes kaikki tunnit olivat erikseen vaikka koulu ja rakennus pysyi samana. Myös opettajat pysyivät osaksi samana.

Seiskalla aloin pyörimaan parin tytön kanssa päivittäin, joista "Hannen" kanssa olin kavereita pienestä pitäen ja" Leenan" johon tutustuin paremmin Hannen kautta. Ajattelin että eihän asiat enää voisi mennä huonommin kun minulla kitenkin oli ympärillä kavereita jotka seisoivat tukenani edes jonkun verran. Aluksi kaikki menikin hyvin, ja oli mahtavaa nauraa yhdessä välitunneilla ja muutenkin pitää hauskaa.
Olin kuitenkin porukasta aina se joka ei pärjännyt koulussa ja nuoleskellut opettajien perseitä.  Kaikesta huolimatta  olen ollut aina hyvä biologiassa ja sainkin kokeista lukematta vähintään kaseja. En kuitenkaan koskaan kertonut oikeaa tulosta jos joku kysi, nimittäin olin tästä meidän pienestä porukastamme paras biologiassa ja en uskaltanut myöntää sitä. Opettaja tiesi että olin hyvä, ja kyselikin monesti minulta tunnilla läksyjä ja tiesi saavansa edes jonkinlaisen vastauksen. Hän oli muutenkin kannustava minua kohtaan ja kerrankin koin olevan edes jossain hyvä.

  Seiskan aikanakaan en päässyt eroon kiusaamisesta, mutta se kuitenkin väheni koska pahimmat kiusaajat jäivät toiselle luokalle. Asiaa myöskin auttoi kun minulla oli kavereita, jotka olivat " suosittuja" ja joita ei kiusattu. Leena kuitenkin alkoi välillä käyttäytyä todella omituisesti. Esimerkiksi saattoi vetää ovia nenän edstä kiinni, eristää porukasta, nälviä tai muuten kiusoitella. Olin kuitenkin koko ajan jotenkin sokea kaikelle tälle, enkä koskaan suuttunut tai kannellut asiasta kenellekkään koska pelkäsin jääväni lopullisesti ilman kavereita. Hanne onneksi piti minun puoliani ja oli aina välissä tekemässä sopua meidän välillemme.