Kasilla asiat alkoivat mennä huonommin. Päjäsin entistä huonommin koulussa, ja olin pudonnut matkasta lähes joka aineessa. Opettajat ehdottelivat minulle tukiopetusta, mutta en uskaltanut sinne mennä koska minua oli kiusattu siitäkin.  Aloin muutenkin tuntea itseni todella väsyneeksi koko ajan, minusta tuli todella säikkky, ruokahaluni katosi, olin myöskin surullinen. Tämän kaiken onnistuin piilottamaan kotona ja kavereilta, mutta opettajat huomasivat muutoksen. Pyörin edelleen Leenan ja Hannen kanssa lähes pävittäin, mutta kuitenkaan en tuntenut itseäni onnelliseksi.  Talvi meni, ja keväällä opettajat alkoivat todella kysellä, että mikä vaivaa. Vastasin aina että kaikki on OK, vaikka en todellisuudessa ollut siitä ihan varma. Keväällä jouduin jälleen myös Leenan kiusan kohteeksi, ja vaikka kaikkea pientä oli ollut koko talven tämä tuntui kaikkein pahimmalta. Yhtenä päivänä vain, jostain syystä Leena lopetti puhumisen minulle ja veti Hannenkin siihen mukaan. Olin täysin ihmeissäni siit mitä olin tehnyt tai sanonut kun he ilmeisestikkkin suuttuivat jostakin.

Luokanvalvojamme huomasi että en enää ollut Leenan ja Hannen kanssa tekemisissä, ja välitunneillakin olin yksin.  Loppukeväästä tunnit olivat enää lähinnä ryhmätöiden tekemistä, askartelua, tai pelien pelaamista mutta minä olin mieluummin käytävässä lukemassa kirjaa.  yhdelläkin tunnilla olin lukemassa, ja opettaja pyysi minut luokkaan. Vastasin vain että kohta, ja jatkoin lukemista. En mennyt luokkaan ja opettaja tulikin uudelleen kysymään minua. Silläkin kertaa sanoin että kohta, mutta opettaja kuitenkin tuli luokseni ja alkoi kyselemään. Hän kyseli, miksi en ollut Hannen ja Leenan kanssa? Miksi säikyin? Miksi en tullut luokkaan? Siinä vaiheessa halusin vain juosta pakoon, mutta keksin kuitenkin jotain hätäisiä selityksiä. Yritin selittää että kaikki on hyvin, mutta opettaja vain jatkoi tivaamistaan ja sanoi että muutkin opettajat ovat kyselleet ja ihmetelleet mikä minua vaivaa? Menin täysin lukkoon enkä enää osannut sanoa mitään. Opettaja huomasi sen ja antoi minun olla. Pakenin saman tien, ulos ja yritin koota ajatuksiani.

Olisin toisaalta halunnut kertoa kaiken, mutta samaan aikaan muistin vain että kantelijoista ei pidetty ja kun olin joskus kiusaamisesta kertonut minulle oli vain sanottu että " Älä välitä"! Maailman surkein neuvo joka ei ainakaan minun kohdallani ikinä auttanut.  Päätin että jos opettaja tulee vielä kyselemään, sanon kaiken olevan hyvin. No opettaja tulikin takaisin kyselemään ja yritti saada minut puhumaan. Hän ehdotteli minulle terkkarilla käyntiä, koulukuraattoria, psykkologia ja taisi hän vielä ehdottaa pappiakin jolle puhua.  Häkellyin tästä kaikesta vain entistä enemmän, koska kukaan ei ole ennemmin oikeasti ollut kiinnostuntu mitä minulle kuuluu.  Sanoin että koska kesäloma oli tulossa hänen ei tarvinnut huolestua eikä miettiä turhaan.

Jälkikäteen olen ajatellut että ehkä minun olisi sittenkin pitänyt puuhua tuolloin jollekkin, nimittäin olin masentunut ainakin jollain tasolla enkä ole parantuntu siitä kunnolla vieläkään.